perjantai 3. kesäkuuta 2016

Kissankellon pennut

Vaikkei omie pentuje lähdöst maailmal ol kauaa, mää ole jo käyny kattomas muitaki kissapentui. Muutama viikko takasi oltii kattomas Kissakello kissala nuarimmaisii. Nämä assuu sijotuskodis Liados, kasvattaja ja omistaja o Riitta Mönkäre.

Mul oli kamera mukan, mut ainoo tolkulline kuva tuli mustasavust tytöst, jonka nimi o Kissankellon Moonspell eli Taika. Tämä piäni tyttö aiheuttiki mul aika suure ihastukse. Täsä hän keikistellee kiipeilypuus. Ikä reilut noin kuukaut.

Nämä muut kuvat o vanhempii, ja näis pennut o kuukaude ikkäisii. Kuvat o ottanu pentuje sijotusemäntä Katri-anna Kankare.

Mustasavut sisarukset, poika ja tyttö, Kissankellon King Diamond ja Kissankellon Moonspell. Kumpi o kumpi? Se jää arvotukseks.

Kissankellon Lionheart, punahopeatiikeri (geneettisesti punasavu) poika.

Kissankellon Mannequin, kilpikonnasavu tyttö.

Neljä pentuu siis. Näitte emo o kilpikonnavärine Kissankellon Helinä ja isä mustasavu Katinhännän Patrick Rigsby eli Miska.

Miska emo pualestas o Noora, joka alu alkai asu suvel 2013 pualvillin navettokissa pentun mee suvilystipaika navetos emos Musta Miina ja veljes Nopa kans. Noki-Noora ja Noppa oli edellise suve 2012 pentui. Mää suri pentuje kohtaloo ko ne oli villei ulkokissoi. Miätei pääni puhki et ainaki se Noora täytys saad leikattuu. Noppa oli mustavalkone ja kauhee säikky ja poukkoili pitki pihhaa. Siit mää aljoinki sanomaa hänt Nopaks. Eikä Noppaa sinä suven mont kertaa näkynykkää enneko hän hävis. Häne kohtalos jäi arvotukseks. Mut Nopa sisko, jonka mää nimiti Noki-Nooraks, pysytteli pihapiiris ja ussei seuras pitki päivää pihas mu touhujani. Oli selvästi kiinnostunu. Ko mää annoi ruakaa, mää sai just ja just sormellani hipast Noki-Nooraa.

Täsä Noki-Noora suvel 2013, vartoo ruakaa rappusil. Häl oli tapa siristel silmiis jos hänt katto päi. Valitettavasti ei ol kauhee hyvä kuva.

Noki-Noora pihavahteras.

Sammaa aikaa ko mää tarkkaili Noki-Nooraa pihas, Ruska vartos toisii pentujas tuvas. Ruska oli sijotuskissa ja tulevat jälkeläiset Pinkkitassu kissala pentui.

Noki-Noora emo Musta Miina pualestas o miähe siskovainaa perintökissa, ja miähe muut sukulaiset, jokka omistaa Koske talo, tahto, et Musta Miina asustaa navetos niinko ennenki ja hoitaa tärkeet virkaas hiirikissan. Ettei talo joudu hiirte ja rottai valtaa. He käy ruakkimas kissoi silloko me ei ol paikal ja pittää talvisi lämpöö pääl karjakeittiös niät kissoil o lämmi paikka. Navetos o kyl käyny vuasie varrel muitaki kissoi, ilmeisesesti sana o kiiriny, et siäl o noutopöytä, ain ruakaa tarjol. Täl hetkel ainoo vakituine ruakaviaras taitaa ol toise naapuri Täppä-herra.

No, Noki-Noora kans kävi sit sillai, et miähe kans me loppuilopuks pyydystettii häne. Mää sai paljai käsi kii, ja miäs piti säki suut auki niät kissaparka solahti säkkii. Muutamie vaiheitte jälkee häne tiäs vei pääkaupunkiseudul. Katinhännä kissala eli kasvattaja Kadi Myllys oli kiinnostunu ottamaa Noki-Noora, ja Kissaliito erikoisluval Nooral teetettii myähemmi yhdet pennut, jokka neljä kuukaude vanhoin saatii kissanäyttelys rekisteröid eurooppalaisiks. Pentui oli vaa kaks, Katinhännän Patrick Rigsby eli Miska ja Kadinhännän Grace Lisbon eli Liisi. Miska o saanu kahdet pennut, yhteensä kuus jälkeläist, ja Liisi vartoo sopivaa sulhasmiäst. Noora ja Liisi assuu samas sijotuskodis, josa o kolmaski kissa, leikattu kolli. Noora o nyttemmi leikattu. Miska muutti isäs kaveriks.

Musta Miina pyydystettii loukkuu suvel 2014 ja viätii eläinlääkärii leikattavaks. Leikkaukse jälkee hän oli viiko verra toipumas hoitohäkis sisätilois. Ennää hän ei saa uusii villei pentui. Ny mää ole kertonu Mustal Miinal, et me käytii kattomas häne lapselapselapsiis Liados.

Noki-Nooral kävi onnellisesti, ko hän sai hyvä kodi, emännä, joka ymmärtää arkaa kissaa, kissakavereit ja viäl mahdollisuude synnyttää ja hoitaa yhdet pennut turvallisesti. Kerrostalokissaks Noora sopeutu tiätääkseni ilma mittää vaikeuksii, ja perhee toiste kissoje kans hän tuli alvust astikka toimii mainiosti. Ihmisii hän viarastaa, eikä ihme, ko ensimmäise ikävuates hän eli ilma, et kukkaa ihmine olis hänt edes koskettanu. Ommaa tuttuu emäntääs hän kyl o tottunu.

Eurooppalaisrottuu o halki aikai voitu ottaa "uut verta" rodu ulkopualt, jos o löytyny kissoi, jokka täyttää rotuvaatimukset. Yleensä rottuu o otettu ns. "noviisei", kissoi, jokka näyttelys kaks kissatuamarii o hyväksyny eurooppalaisiks. Noki-Noora oli liia arka kissanäyttelyy viätäväks, ja sen tähde häl henkittii erikoislupa. Vast häne kaks pentuus hyväksyttii virallisesti eurooppalaisiksi näyttelys. Mee Rauhanki isä Maahinen o ns. noviisi, alu alkai tallikissa Kuusjoelt.

Kissakello kissala kantanaaras o EC Kontukatin Elviira DM. Eurooppalaiskissarenkaa tunnuskovioo o ikuistettu Elviira kasvot. Nämä Kissankello kissala nuarimmat pennut o suaraa alenevas (12.) polves legendaarise Elviira jälkeläisii. Ja suaraa alenevas (3.) polves mee suvilystipaika navettokissa Musta Miina jälkeläisii.

Just ko mää oli tämä kirjottanu, sai ihan tuareit kuvia Helinä ja Miska pennuist. Kuvat o taas ottanu Katri-anna Kankare. Pennut o ny 12 viiko ikäsii.

Kissankellon Mannequin eli Liekki. Tämä piäni tyttö jää Kissakello kissalaa jatkamaa sukkuu.

Kissankellon Lionheart eli Vinski, joka muuttaa Helsinkii.

Seuraavat kaks, mustasavut vekkulit, o niinko kaks marjaa.
Täsä o (luullakseni!) tyttö eli Kissankellon Moonspell eli Taika. (Katri-anna ja Riitta, jos meni vääri, korjatkaa!)

Ja täsä o poika, Kissankellon King Diamond eli Kingi.

Sit viäl koko poppoo. Etualal Taika ja takan Kingi, Vinski ja Liekki.

Kiitos Katri-annal kuvist! Ja kiitos Riital ja Katri-annal, et saatii käyd kattomas näit sulosii pentui. 

19 kommenttia:

  1. Kiitos, Paula, että kirjoitit Noki-Nooran tarinan. Ja ennen kaikkea siitä, että huolehdit Noki-Nooran turvaan ja pidät Mustasta Miinastakin huolta.

    Eurooppalaiskissojen kasvattaminen on monelta osin erilaista kuin muiden rotukissojen kasvattaminen. Tämä tarina kertoo siitä(kin) ja kulkee Noki-Nooran jälkeläisten mukana eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noki-Noora-projektis mul yhdisty kaks ihan eri asiaa. Toine oli, et kissa pääsis turvaa eikä ainakaa sais ville pentui, joil olis kurja kohtalo, niinko melkei kaikil Musta Miina pennuil oli.

      Toine ja ihan eri asia oli, et Noki-Noora näytti mu silmääni kauniilt mustasavult, jota vois ehkä käyttää eurooppalaiskissakasvatukses.

      Poista
  2. Olipas Paula mielenkiintoinen tarina!

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoista asiaa. Ja aivan upeat pennut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Sul o tärkeet kokemust onnellisist, hyvi hoidetuist maatiaiskissoist - ja tervetulleist, toivotuist pennuist, joil hankitaa hyvä koti. Kissat ei tarvitte rekisterikirjaa ollakses arvokkait.

      Poista
  4. Ihana kertomus, jolla on onnellinen loppu; oikein moninkertaisen onnellinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! (Liatoo ei olis Turruust pitkä matka men kattomaa, jos kattojat otetaa vastaa. Pennut o sijotuskodis tiätääkseni viäl pari viikkoo.)

      Poista
  5. Ai kuinka ihania pentuja!

    Ja super-mielenkiintoinen tuo tarina kissojen taustoista! Kerrankin arka navettakissa, jonka loppu oli onnellinen. Minkä verran Noki-Noora muuten kesyyntyi ihmisten hoivissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syllyy ei oma emäntä Satu varmaa Nooraa saa mut pystyy hiukka siluttammaa. Noora ei emäntääs pelkää ja hän o kaikes rauhas vaik tämä liikkuu huushollis. On siis täysi tottunu vaikkei mikkää sylykissa olekkaa. Viarait Noki-Noora kavaksuu ja mennee sänky al tai saunaa piiloo.
      Silloko Noora meni uutee kottiis, siäl oli kaks kissaa, Riku ja Vimppu, joitte kans hän sopeutu olemaa heti. Riku sairastu, ja ny o Vimppu ja oma laps Liisi.
      Satu varmasti ossais parhaite vastat kysymyksee.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Uups. Lähtipä kommenti äkäseen liikkelle ;)

      Sanomani piti, että onpa ihania kakaroita ja ihanan värisiä !

      Liikuttava tarina, ihanalla lopulla <3

      Poista
    2. On ne ihanii. Hopea-mustasavu o eurooppalaiskasvatukses iha oma färimailmas. Punanenki yhdistettyn hoppeesee o omallaises punane tai creme.

      Poista
  7. Ai että! Jännän värisiä kisuleita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, on ne, ja sulosii. Tommone mustasavu o mu yks lempifärini jo 1990-luvult.

      Poista
  8. Ihania pentuja, erityisesti nuo mustasavut :)

    Ja ihana pelastustarina!

    VastaaPoista
  9. Aina on ilo katsella eurooppalaiskissoja, niin isoja kuin pieniä.
    Eurooppalainen on sellainen peruskissa, kissa ihan aidosti ja täyttä tavaraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan silmä leppää kissois, olipa ne isoi tai piänii, olipa ne eurooppalaisii tai vaik muitaki rotui.

      Poista

Tähä voit jättää oma tervetullee puumerkkis eli kommenttis!