perjantai 21. tammikuuta 2011

Lemmiki virka

Eilispäivän tammikuu yhdeksäs mee lemmikil Ruskal eli Rusul tuli ikkää yhdeksä kuukaut. Melkei jo täyskasvune kissa tämä fröökynä o.

Ussei tullee miälee kui hyväosane tämä piäni kissa o. Kui hänest tykätää vaik o vaa kissa. (Kui ni vaa?) Leikilläs me ollaa sanottu Ruskaa Viherlaakso prinsessaks. Häne kasvattajas kävi jouluaikaa meil kattomas Russuu ja sano, et o mukava nähd, et Ruska o onnelline.

Joku päivä takasi mää päivitteli Eskol, et kyl täl Rusul o hyvät oltavat, nukkuu vaa ja leikkii ja vaanii ja o sylys siliteltävän, ja syä kupist.

Esko vastas et: "Kisu o osannu järjestää asias."

"Kui ni, mitä sää ny tarkotat?" mää kysyi.

"Sitä et kissa o ollu viisas ko o ruvennu aikoinas kimppaa ihmise kans. Antanu kesyttää ittes. On saanu mukava elämä."

Ni et olisko kissa kaukaa viisas?

Kissat se paremmi ko muutkaa eläimet ei yhtää näyt silt, et ne tavottelis onnellist elämää. Ne o vaa sitä mitä o. Varsinkaa kissat ei edes miälistel ihmisii.

Eläimet ossaa lisät ihmisil hyvvää miält ja tyytyväisyyt. Ne ossaa ol omistajies terapeuttei. On se kuulemma ihan tiäteellisesti todistettu, et jos istuu ja pittää kissaa sylys ja silittää sitä, ni verenpaineki laskee. Olisko nykymailma aikaa kissoje ja koirie yks virka näyttää esimerkkii ihmisil, millai ollaa yksinkertasist ja tavallisist asjoist ilosii ja onnellissii, ihan niinko ne jokapäiväset asjat olis jottai ihmeellist.

Eläimis o jottai semmost luamakunna täydellisyyt, mitä o kukissaki. Ne o ylimääräsii lahjoi, jokka ossuu ihmise tiäl ilostuttamaa ja joskus lohduttammaaki. Ja olemaa lähel sillo, ko ihmiset ei ol, joskus  ymmärtämmää sillo, ko ihmiset ei ymmär. Vaik kyl se alkaa ol jo liika iso tehtävä eläimel. Elukal o oikeus ol eläin.


Ruska tykkää leikkii lelu kans, josa o toises pääs keppi ja toises pääs leppäkertu näkköine pehmoleppäkerttu ja naru siin välis. Hän ottaa leppäkertu suuhuus ja kirmaa kovvaa faarttii huusholli toisest pääst toisee päähää ja vettää narruu ja sitä tikkuu peräsäs niät kolina käy. Ja välil hän sömplää narruu ympäri huanekalui, ussei just tämä keittiöjakkara ympäri. 


4 kommenttia:

  1. Kyl teijä Ruska o kaunis,mul ei ol oma kissa mut mul o kaks hoitokissa.Toine,Otso tule mul kottiko sen isätväki mene johonkki,mää ole "boonus mummu"se tarkotta, konem mää ol mittä sukku.blokisan on pajo kuvi "katekorias otson elämää"katost kyl meijä Otsoki ossa hushollat.
    Toinen on IIRO isoil kirjamil,hän on norjalaise mettäkissa ja jonku muu sekotus.Kuvia on katekorias Iiroa hoitamassa ja "iirottelua" sitä mää oli hoitamas koton Luvial
    Omul koiraystäväki Väpä se o meijä möki naapuris mää en sais katto lainka niitte kissoi se o mustis.
    Hyvä lauatai ehtot!

    VastaaPoista
  2. Hei Puikkoellu. On se hianoo, et o boonusmummui - kissoil ja ihmisilleki. Minullaki oli aikoinas yks ihan ylimääräne boonusmummu, joka ei oikeesti ollu mul mittää sukkuu mut minul oli rakas ko oma mummu. Tämä Kaanaa Aune kottii mää ja mu sisareeni oltii ain lämpimästi tervetulleit, ihan niinko mummulaa.

    Mää kävi heti kattomas Iiro ja Otso kuvia. Kommeit kollipoikii, Otso tyylikäs valkomusta ja Iiro valkopunertava. Kuvist päätelle Iirol o nii vahva ja tihu turkki, et näyttää varsinaiselt turkiselävält.

    VastaaPoista
  3. Hello Paula .... I have enjoyed looking at your photos. :)

    VastaaPoista
  4. Meirä koiravirkain täyttäjil o ny keksitty semmone lisähomma, et aamusti Jussi, joka o aamuvirkku, nostaa ne mu sänkyyni. Ei sit ol mukavampaa tappaa herät ko siihe, et kaks ilost ja virkeet koiraa nualee naamaa intoo täys...

    Anna

    VastaaPoista

Tähä voit jättää oma tervetullee puumerkkis eli kommenttis!