Huavutust

Siskoni Auli anto minul joululahjaks alpakkavillaset ranteelämmittimet, häne itte kutomas. Hän o näyttäny niist kuvia tääl. Ny kävi sillai, et mää huavuti ne, kylläki ihan vahinkos. Minnuu harmitti kauheesti.

Oli mukava pittää niit ranteelämmittimmii kädes ehtoisi suihku jälkee ko istuskeli kylpyjakku pääl. Tuntu et ne villakäsineet lämmitti muutonki ko vaa ranteit. Mää pidi niit kylpyjaku taskus. Viikoloppun Ruska-kisu tuli puskemaa ja hiamailemmaa minnuu nii lujjaa, et mult kaatu pual kuppii kaffet kylpyjaku pääl. Ja kylpyjakku meni samatiä pyykkikonneesee. En tiätysti muistanu ottaa ranteelämmittimmiini pois taskust.

Miäs tyhjensi pyykkikonnee, pani pikkupyykit kylpyhuanee patteri pääl ja vei isommat pyykit kuivaushuaneesee kellarii. Ei hän mittää sanonu. Vast joskus myähemmi mää kattoi, et mikkä ihmee vihriäiset pikku töppöset tual kuivuu kylpyhuanee patteril. Oho! Ne oli mu ranteelämmittimeni, oli menny kauheesti kokkoo. Ne oli niinko vauvvakokkoiset. Viime talven mää hukkasi Auli antamat sormikkaat yhdel Helsinki-reissul. Ja ny mää huavuti toiset.

Mut mää ole venuttanu niit huavutettui ranteelämmittimmii ja tupannu käteni niihii. Ne o ny enttistäki lämpimämmät.

Kumma juttu, et kissaki kiinnostu heti näist huapakäsineist. Tärkee näkköisen kantaa niit suusas. Mut en onnistunu saamaa kunno kuvvaa, mis näkys se kantamine.