Ko mää oli seittämä vuade vanha, mee perheesee synty kolmas laps. Saman kevvään häl pidettii ristiäiset meil koton. Kummallist, mitä asioit voi jääd miälee. Munki miäleeni o voimakkaimmi jääny kastemalja ja sen pääl oleva piäni, nestuuki kokkoine kasteliina. Sil piänel liinal oli määrä pyhjet vauvva päät, ko se oli kasteltu kastevedel. Malja oli sillo vaa kaunis, nyte mää tiädä et se o Saara Hopea suunnittelema ns. näppyläkulho. Se alkuperäne kastemalja o nyte siskollani Aulil, sil sillo kastetul, mut täs kuvas o toine samallaine.
Mää katteli ja ihhali sitä maljaa ja piänt liinaa. Se oli valkost kankast ja äiti oli virkannu sihe pitsi ympäril. Se liina teki minnuu nii lähtemättömä vaikutukse, et joskus aikuisen oti siit liinast pitsimalli ja tei samallaisii nestuukei ittelleni mut erifärisil virkkauslankoil. Mää tei kyl enämpiki nestuukei ja virkkasi muunkilaisii pitsei sillo, ko sai semmose ajatukse päähääni, et olis paljo parempi käyttää kankaisii nestuukei ko paperissii. Nyte mää taas osta paperinenäliinoi ko niit ei tartte pest. Mut jos nenä nuhasen alkaa kovi rohtumaa, kankaisii o hellävarasempaa ja vilposempaa niistää ko paperliiinoihi. En ole varma, kumpai käyttämine olis ekologisempaa, luulisi et kankaiste nestuukie.
Mun äitilläni oli aikanas erilaisii käsityäpuumei tait -muatei. Just niihi aikoihi ko sisareeni Auli synty, hän teki kirjontatöit ja nestuukeitaki ja virkkas niitte ympäril pitsii tai sit vaa muutama kerrokse kiinteit silmukoit. Siit ajast o viäläki jälliil usiampii pöytätuukei mee neljä tyttäree huushollis.
Senaikaisist tuukeist minul o kulkeutunu tämmene piäni kaitaliina, josa o koristeelline pitsi ympäril. Täst samast pitsimallist hiukka muunneltun oli viime suven tehty huivei latvialaises virkkausplokis mm. tääl ja tääl. Eli tämä malli o eläny ja kulkenu ja muuntunu mailmal jo liki 60 vuat, ehkä paljo kauvemmanki. Jostaki mun äitininki oli tämä malli ottanu.
Yks niist senaikusist äitini kirjomist tuukeist oli pääsiäisaiheine kaitaliina. Sihe oli kirjottu mm. narsissei. Voi ol et sitä käytettii ensimmäist kerttaa pääsiäisen 1957 tai 1958. Jollaki mu sisaristani se varmaa nyte o mut en muist kel. Yhdes aika isos ruakapöydä tuukis oli valkokirjontaa ja muistaakseni tehdastekone mut nätti pitsi ympäril. Se o ny mun nuarimmal sisareellani, muistaakseni.
Hienot nesduukit. Olet onnistunut kuvaamaankin ne hyvin. Kaunis myös tuo sinikukallinen liina. Kiva nähdä kokonaan. Ekologisuus on niin monipiippuinen asia. Kaikella on puolensa ja puolensa. Tyttäreni käyttää lapsellaan kestovaippoja. Kyllä niihinkin kaikkea kuluu ja vettä pesemiseen. Kestävät kyllä sitten useammankin lapsen käytössä.
VastaaPoistaSitä määki, Anneli, siit ekologisuudest hiukka ajatteli, et kumpi o parempi, käyttää paperiliinoi, jokka hajjoo luannos, vai pest (ja käyttää vet ja pesuaineit) ja silittää...
VastaaPoistaKauniita.
VastaaPoistaSinikukallinen aivan ihastuttava, pidän sinisestä ja valkeasta ♥