tiistai 10. tammikuuta 2012

Keskipisteen


















Tämä joulu ja loppiaise aikaa meil kävi tavallist enämpi viarait. Mää huamasi mee kissas Ruskas uude piirtee. En ol enne käsittäny, et hän nauttii viaraitte ihmiste huamiost. Eikä mul koskaa enne tämmest kissaa ol ollukkaa, eikä ainakaa naaraskissaa. Mum miälestäni kissat o yleensä erakkoluanteit, ja jos huushollii tullee viarait ni mialuummi he pistää ittes jonneki piiloo, toisee huaneesee sänky al tai pääl tai vaik sauna lauteil. Mut ei he keskipisteen olost nauti niinko koirat. Ei he viaraist ihmisist tykkää, päivasto pittää välimatkaa.

Mut Ruska tykkää ihmisist. Vaik ensi hän o vähä arka, kattelee ja mittailee.

Ehkä Ruska ny pääsi oikee viaraitte makkuu, ko kävi joulumais usiampii ihmisii, jokka kiinnitti hännee huamioo ja osas leikkii häne kansas ja ihmetel häne temppujas. Sikko tuli kolmanneet, pitkämatkaset viaraat, mää vast hoksasi et tämä kissa-fröökynä oikee nauttii tost huamiost, ihan selvästi. Erityisesti se täti-ihmine jakso leikittää Ruskaa.

Ko me istuttii olohuanees rinkis, neljä ihmist, sihe rinkii tuli viidenneeks kissa: hän istu omal nojatoolillas. Korvat vaa liikku ja oli sen näköne, et hänt kauheesti kiinnostaa kuulustel, mitä puhutaa. Ja välil ain tartti leikkii se kiva täti-ihmise kans.

Kerra aikasemmi meil oli semmonenki toine täti-ihmine, jol oli pitkä ja iso hame. Ruskast se hame oli erinomane, ko sen al pysty olemaa teltas.


















Sikko viimiset viaraat oli lähteny ja seuraava päivä oltii vaa omis oloisamme, Ruska nukku koko päivä. Oli ilmeisesti käyny hiukka voimil seurustel viaraitte kans, ni et seuraavan päivän ramasi kauheesti.

Näis kuvis Ruska makkaa Viro-lampaa talja pääl. Osti tua talja viime syksyn messuilt. Kävi sillo miälesäni, et varmaa Ruska tykkää nukkuu tämä lämpimä talja pääl. Mut ei ol tykänny. Pikemminki o viaroksunu koko taljaa. Mut ihan hiljattai pari kertta ole nähny kissa ottava nokosii talja pääl. Ja on nii sävy sävvyy kissa ja talja, et kui sattuki.



















Ai, mustako o puhe vai? 

28 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus ja niin mukava kissa teillä! Kissoilla on jokaisella oma luonne, Ruskalla tuommoinen mukavainen :)

    VastaaPoista
  2. Ruska on oikea seurapiiri-lady, osaa small talkin. Olisipa meilläkin sosiaalinen kissa, mutta täällä on päinvastainen tapaus. Nero ei tykkää vieraista, naiset vielä menettelee joskus, mutta vieraat miehet ovat kammotuksen kohde. Jos joku kävelee vaikka metsässä, nousee kissan kurkusta varoittava murina.

    VastaaPoista
  3. Pipsa-Pippuri, kiitos! Ruskal o tosiaanki mukava luanne.

    Cheri, näköjäs Ruska o jostaki oppinu tua small talki. Nero o minust ihan normaali tapaus kissaks. Joskus enne ko mää asui yksinäni aikasempie kissojeni kans, ne tuli eteisee murisemmaa, ko ihmisii kulki porraskäytäväs. Ja jos joku soitti ovikelloo, kauheet kyytii karkuu ja piiloo. Ne saatto kyl vaikuttaa toine toisiiski, tuli semmone yleine paniikki.

    VastaaPoista
  4. Kiva, että Ruska otti ilon irti vieraista ja nautti seurasta.

    VastaaPoista
  5. Daisy, juu, oli kiva, mut hassuu kans. En ol oikee enne huamannukkaa et kissaki ossaa nauttii uusist ihmisist.

    VastaaPoista
  6. Kyllähän tuo vieraiden viihdyttäminen työstä käy...☺

    VastaaPoista
  7. On ollut siellä hyviä ja mieluisia juttuja! Minä kun kirjoitin viime keväänä ettei Helmiä talja kiinnosta, niin heti seuraavalla viikolla sitten kiinnostikin...Sellaisia ne ovat!

    VastaaPoista
  8. Ruskan isotäti Sissi on erittäin seurallinen ja aina pyörimässä ihmisten jaloissa, kotona ja pihalla. Mikki-isä on ollut vähän varautuneempi, mutta nykyisin jo varsin tuttavallinen kaikkien vieraitten seurassa. Kiva, että Ruskakin haluaa olla mukana ja osallistua.

    VastaaPoista
  9. Irmastiina, ilmeisesti! Mut oli kumminki mialuist hommaa se viihdyttämine.

    VastaaPoista
  10. Naukulan Mamma, ai jaa, sitä o ilmas, ei kiinnost, kiinnostaaki...

    VastaaPoista
  11. Monika, mää just ajatteli, et mist ja kenelt Ruska o mahtanu tämä harvinaise ihmisystävällisyytes perrii. Ko ei mun aikasemmat kissani varsinkaa naaraskissat tämmesii ollu, ne oli aika tuittui. Ainoo kolli oli vähä kiinnostuneempi viaraist ihmisist. Terveisii Ruskalt isotätil ja isäl! Ehkä lauvvantain nähdää.

    VastaaPoista
  12. Seurusteleminen vieraiden kanssa voi olla hyvinkin rankkaa puuhaa, joten ei ihme että seuraavana päivänä väsyttää. Sosiaaliset ja reippaat kissat ovat kivoja, mutta toki kissa saa olla oma arka itsensä jos siltä tuntuuu. Erittäin hyvin kissan kanssa yhteensointuvan taljan osasitkin ostaa:)

    VastaaPoista
  13. Myrsky, se o totta et kissa saa ol oma ittes, arkaki. Ja se ON, ehdottomasti. Se kissast tekkeeki ihastuttavaise, et se o just sitä mitä on. Jossei viaraat ihmiset kiinnost ni ei yritet seurustel edes muadon vuaks tai kohteliaisuudest. Mökötettää vaa sänky al, jos silt tuntuu. Semmone oli mu Kesäheinä-kissani.

    VastaaPoista
  14. Ruska on kyllä sitten meidän kissoista enemmän kuin Rosvo. Rosvo on aina semmoinen, että kun tulee joku vieras menee heti syliin ja kehrää ja kiehnaa ja tykkää kauheesti kaikista. Tämä on toistunut kaikkien vieraiden kohadalla viime aikoina. Täällä kotona Rosvo tulee minun syliin, mutta kuulemma Jounin syliin vaan kun en ole paikalla. Nekku taas tulee usein (tai pikemminkin käväisee) Jounin sylissä. Mun syliin tulee aika harvoin. Olemme sitä mieltä,että Rosvo "varaa" kaikki ihmiset itselleen, mutta Nekku on valinnut Jounin ja Rosvo ei astu hänen reviirilleen. Ehkä kissoilla on tarve merkata myös ihmiset sillä feremonillaan...

    VastaaPoista
  15. Auli, en ol tajunnukkaa, et Rosvoki o noi kesy. Mää muista Rosvost nii voimakkaasti sen, et jos häne ottaa kiinni tai yrittää pittää sylys, ni hän kiamurtellee varmasti pois eikä hänt saa pysymään missää ottees. Kuulostaa uskottavalt et Rosvo varraa kaikki ihmiset ittellee mut Nekku o valinnu Jounin.

    VastaaPoista
  16. Kyllä on söpö kisu. Aika erikoista että tykkää vieraista, miehen siskolla on ja kissa ja se kyllä menee hukkaan kun sinne mennään. Koirat, niinkuin sanoit on sellaisia, ainakin meidän Pomo, että ei meinaa millään rauhottua kun tulee vieraita, koko ajan täytys vaan rapsutta ja höpöttää, sillä on varmaan vähän tylsää meen kahden eläkeläisen kanssa.
    Kauniita myös nuo talviset kuvat. Kauniita talvipäiviä Sinulle ja Ruskalle

    VastaaPoista
  17. Kiitos, Arja. Ja terkkui ja rapsutuksii Pomol!

    VastaaPoista
  18. Paula, se on totta, että Rosvoa ei saa pitämään sykissä väkisin,mutta tulee kyllä helposti vapaaehtoisesti, mutta ei saa yhtään likistää!

    VastaaPoista
  19. Nyt alkoi sitten Ruskalla kevätlepo, kun joulupyhät ovat ohi ja vieraat häipyneet?

    VastaaPoista
  20. Auli, Rosvo o aika kissamaine siin suhtees et tarttee itte saad tul syllyy eikä saa ottaa tai pittää väkisi. Ruska o taas siin vähä epätyypilline, et ko mää ota häne syllyy, hän heittäytyy rennoks ja ruppee kehräämää.

    VastaaPoista
  21. Päivi, taisi alkaa Ruskal kevätlepo, tai peräti kevätväsymys.

    VastaaPoista
  22. Joo kyllä kissat tietää koska heistä puhutaan, kuulee ne kaiken ja ymmärtää.
    Ihana kissapostaus, olenkin oottanut ninä päivinä, koskahan se Ruska ilmestyy ♥
    Mona on myös kovin seurallinen, ei pelkää ihmisiä ylleensä.
    Minulla on kova kissakuume, tahtoisin oman kissan, mutta on tuo Mona niin usein hoidossa, että en tiedä sittenkään.
    Kohta taas pitäs tulla puoleksi vuodeksi hoitoon.
    Silitykset Ruskalle ja halit Paulalle ♥

    VastaaPoista
  23. Kiitos, Seijastiina, silityksist ja haleist! Varmaanki kiva varrot Mona tulemist pualeks vuadeks hoitoo. Säähä voisit tehd sama tempu ko mun äitini aikoinas. Ko Jaska-kissa oli aikas käyny hänel hoidos, hän kiinty siihe nii ettei antanu ennää takasi. Siit tuli häne kissas. Ja Jaskaki tuli leuhkaks enttisii omistajjiis kohtaa. Katteli heit yrmeesti ja firautti tassullas jos heist joku tuli liika liki.

    VastaaPoista
  24. Siinä on kissalle hyvä maastoväri :-)
    Tulin tänne katsomaan sitä luumuporsasreseptiä, vaikka kehtaanko kertoakaan, että kun kaupassa ostin aineita, muistin että porsaanfilettä, kermaa ja luumuja tarvitaan, niin unohdin ne luumut. Ne hävisivät mielestä jossakin kylmäosaston ja luumuhyllyn välimaastossa. Mutta teen sitä kuitenkin, pakkohan se liha on käyttää. harmittaa, mutta ensi kerralla muistan ehkä sitten ne luumutkin!
    Hassu Ruska, kuulostaa kyllä aika samanlaiselta kuin meidän Ransu. Sekin tulee patsastelemaan ja esittelemään erinomaisuuttaan, ja asettuu mielellään tuolille olemaan meiningissä mukana.

    VastaaPoista
  25. No niin, kohta on leivinuuniin menossa kun saan hyvän hiilloksen ensin valmiiksi. Luumujen puuttuessa en sitten laittanut noita tämän reseptin mausteita, kun keksin käyttää luumujen sijasta aurinkokuivattuja tomaatteja (liotin suolaa pois ensin) ja niistä alkanut Välimeri-teema jatkui pistämällä pestopurkin loput sekaan, ja mausteeksi intialaista tandoori-maustesekoitusta (joka käy hyvin Välimerenkin sapuskoihin). Eli tulee ihan erilaista, mutta tätä sun ystäväsi reseptiä täytyy ehdottomasti kokeilla.
    Hitsi, mulle käy melkein aina näin, vaikka yritän kovasti noudattaa ohjetta niin en tunnu siinä ikinä onnistuvan, aina tulee sävellettyä, joko omasta tahdosta tai olosuhteiden pakosta! Olen kompulsiivinen säveltäjä :-D

    VastaaPoista
  26. Ihana Ruska! Huomion kipeät kissat ovat hauskoja luonteita.

    VastaaPoista
  27. Saila, varmaa oli ihan viisast tehd uus sävellys, ko luumut jäi pois. Se inkivääri ja timjami erityisesti soppii just niitte luumuje kans yhtee. Multaki ain unhottuu kaupas, vaik olisi kui hyvi pannu miäleeni. Joskus mää kirjota klapu mut klappu unhottuu kööki pöydäl... Muuto se ystävä, jolt mää tämä resepti sai, ei tykkää pestost eikä oliiveist, eli hänelt ei tätä sun sävellystäs vois saadakkaa. Mää kyl tykkää pestost ja tee ussei pestouuniloht. Kuulostaa, et aurinkokuivatut tomaatit, pesto ja tandoorimauste vois soppii oikee hyvinki yhtee. Toivottavasti tullee maukas pata täst sun improvisaatiostas.
    Ai et Ransuki o semmone keikistelijä ko mee Ruska? Hauskoi o tämmesetki kissat.

    VastaaPoista
  28. Maija, minustaki o kivoi. Varsinki ko mul o ollu ihan toisellaisiiki tapauksii. Toine äärimmäisyys oli Kesäheinä, jota ei saanu viaraat oikee edes kattoo päi saati koskee. Mut kyl mää silti hänestäki tykkäsi, ja hänki tykkäs minust. Hän tykkäs erikoisesti laulamisest, ja ko hänel laulo, hän alko kehräämää ja tuli syllyy puskemaa. Mää tunsi olevani oikee ihana oopperalaulajatar ko lauloi huanol äänelläni ja nuattikorvallani Ukko Nooa nuatil ja Kesäheinä siristeli silmiis ja kehräs. Kaikis kissois taitaa ol jotaki erikoisii piirteit.

    VastaaPoista

Tähä voit jättää oma tervetullee puumerkkis eli kommenttis!