Hyppiväiset

Noni. Vihdoviime mää pääse näi pitkäl et ruppee postaamaa. Arkiporinaa oikee kaivattiinki jo, feispuukis. Ompas se hianoo, et oikee varrotaa porinoit.

Mää ole vaa nii nauttinu täst eläkkeel olo ideast ja siit ettei ol pakollissii velvollisuuksii. Silti meil o ollu kello soimas jopa viikovaihteesaki kahdeksalt aamusti. Must o äkkii alkanu tuntumaa, ettei siit mittää tul, jos päivis ei ol mittää rytmii eikä ryhtii.

Lisäks mää ole viäläki ihan vapaehtosesti travannu tyämaallani harvase päivä. Vaikken muut ni ole plokannu sin jättämiini paperikasoi ja heittäny vanhoi papereit menemää - ja muistellu menneit. Ja sit samal reissul voi syädäkki enttiste mukavai tyäkavereitte kans ja kuulustel hee lennokkait juttujas. Tuntuu kivalt sannoo sit pari tunni pääst siäl tyämaal taas et: "Hei sit, mää mene ny."

Ei ei, älkää luulkokkaa. Ei täsä ol mee Ruska-kissamme. Tämä kissafröökynä o Ruska pentu Mesimarja eli Mesi (Pinkkitassun Dorothy). Mää ajatteli tästäki kuvast taas, et tämä Mesi o ilmetty emos. Mut tarkemmas vertailus tuli hiukka toisellaisii ajatuksii.

Ja täsä taas o nämä veijjarit Minni (Pinkkitassun Diana) ja Didi (Pinkkitassun Dionysos).

Nämät kuvat o imuroitu feispookist. Eikä edes luppaa erikses ol kysytty. Ruska kolme pentuu, Mesi, Didi ja Minni o nimittäi feispuukis. Taik siis tarkemmi sanottun hee emäntäs. Yks pennuist, Sulo, puuttuu siält, ainaki toistaseks. Ja puuttuu isä Sinfoniaki.

Mää oli vannonu etten ikän men feispuukkii, ko yhdes plokis o ihan tarpeeks. Mukko nää Ruska pennutki oli siäl, ni täyty ihan niitte tähde men. Ja hauskaa siäl feispuukis o ollu, kaikemmoist, vaikken läheskää kaikkii juttui ymmärräkkää. Pinkkitassu kissaisäntä sano, et tämä Dee-pentue o häne ensimmäine feispuukkipentuees ja o syntyny "feispuukkiyhteisö": "Pinkkitassu Dee-pennut". Kuulostipas hianolt. Joku kyl huamas, et kissaisännä olis tarvinnu asettaa Sulonki myyntiehdoks, et hän mennee feispuukkii. Hianoo mul et ole voinu seurat näitte kissapentuje elämää uusis kodoisas.

No, kyl siäl feispuukis paljo muutaki tiätysti on ko näit kissakavereit.

Vertailu vuaks pannaa tähe ny Ruskaki kaapi pääl kököttämmää. Yks yhteine piirre näis ainaki on: nää o kaapipäällys- ja katorrajakissoi.

Ainaki se ero täst näkkyy Ruska ja Mesi välil, et Ruskal näyttäs oleva isommat korvat ja Mesil piänemmät ja mu miälestäni nätemmät. Olisko noil Didil ja Minnilläkki piänemmät korvat ko emollas? Nuaret kissat o siit kivoi, et niil kassoo ensimmäittees täytee mittaas korvalehdet, häntä ja käpälät. Ja pää ja kroppa muuto kehittyy hittaammi.

Mul o ollu yks ihan uus lyhytaikane eläkeposti. Mää ole käyny kissavahtin, niinko siis catsitterin. Ihan kunnia-asia mul o ollu käyd seurustelemas Misu kans. Hän o yli 19 vuade vanha. Hän ei ol feispuukis.

Misu hoitaa erinomasesti ittes, turkki o ilmava ja hyväs kunnos. Ja santalooral hän käy kans hianosti, niinko on ain pruukannu. Misu assuu Kauniaisis ja on minu ensimmäise kotikissani, rakkaa Sohvini, pentu. Mää muista niinko eilise päivä ko Misu ja kolme muut pentuu synty 14.12.1993. Kukkaa muut siit pesueest ei ol ollu näi pitkäikkäisii ja terveit ko Misu. Kyl hälläki jo vanhuude vaivoi o, munuvaiste vajaatoiminta ainaki ja huano kuulo ja eläinlääkäri mukkaa kuulemma nivelrikkoo.

Vanhal kissal o hiukka väsyne katse. Ja on vissii muutonki väsyny olo. Nuaret kissat o ihan toisemmoisii, kirkassilmäsii, uteliat, touhuu ja elämäilloo pursuvaisii, hyppiväisii ja riahakkait. Mut kyl tämäki vanhus ketterästi kööki tiskipöydäl hypähtää. Ei vois köpöttelijäks nimittää.

Misu isäntäväki o ollu matkal ja sentähde mää kävi hänt hoitamas. Pani ruakaa ja juamaa framil, siivosi santaloora ja seurusteli häne kansas. Aika kuuroks Misu o tullu, ei kerttaakaa heränny unistas siihe, ko mää, viaras ihmine, tuli huushollii. Ussei hän nukku sauna lavol. Mää meni herättämmää. Mukko hän virkos, kyl hänest vauhtiiki lähti. Hän hyppäs niinko höyhen lavo kaitee pääl kraappimaa. Siit kaiteest näki et se oli ennenki saanu kissalt kynsikäsittellyy. Ko mää meni yläkertaa, Misu suihkasi peräs niät krihaus vaa kävi, ketterästi ja virkosesti.

Lopuks me ain seurusteltii. Mää istui keinustoolis ja oti Misu syllyyni, tai hän hyppäs itteki syllyy. Hän nautti kauheesti krapsutuksest, silityksest ja turki harjaamisest.

Usiampin päivin Misu jäi kattelemmaa klasist pihal. Mää lähdi menemää ja heiluti häl: "Hei sit, Misu!"

Ny ole pikkuhiljaa opetellu eläkeläiseks ja nauttinu kauheesti ajatuksest. Virallisesti ole ny vast lomal ja eläke alkaa huhtikuu alvus. Yks piäni hommaki o viäl jälliil, jota mää jatka tämä vuade aja palkkiotoimisesti, vaik olenki eläkkeel. On lempee eläkkeel jäämine.

Ilmarise eläkepäätös tuli yhdes viikos. Perjantain läheti hakemukse postis ja seuraavan perjantain postiluukust putos vastaus. Ny o vilahtanu viikko enkä ol päivittäny plokiani enkä edes kattellu muitte plokei. Tiä sit mist johtuu. Ehkä siit et eläkkeel o lepposaa. Tai sit nii kiirut ettei kerkee. Ei näi äkkii voi viäl sannoo.

Ai ni. Lukijalooraa o ilmestyny uusii ihanii ihmisii, Anneli S, Tarja T ja Pico. Lämpimästi tervetulloo teil.