Ystäväpäivää

Nämä o ystäväpäivä sukat, sopiva hempeet ystäväpäivätervehdykseks ystäväl.

Nämät o uni- ja hissuttelusukat mul ittelleni. 

Lankat o nii kauniit, et on nautinto kuttoo.

Ystävällist ystäväpäivää!

Sosiaaline media

Ny o taas aika päässy hurahtammaa niättei koko viikkon tullu arkiporinaa ko tuliki ny vast pyhäporinaa.

Viikko takasi lauvvantain mua oli käsketty kyllää Naukulaa Helmii kattomaa. Viime syksyn mää sai ol juhlimas Saaripalsta Ransu syntymäpäivää. Oikee mialuisii kyläkutsui. O mukavaa treffat plokikaveret ihan elävänäs. Kottiituamisiks Naukulast mää sai tämä mainio Helmi venyttelykuva.

Tos yläkuvas Helmi potretti o nojollas päi ihanaa vaaleepunast atsaleaa joka saatii yksilt tutuilt lahjaks. Mää en ol ikän saanu tätä kukkaa menestymmää, se o yks hankalampii sisäkukkasii, mitä tiädä. Mut ei hätäpäivää, täl kerttaa mää oli hyvi valistunu, oli just tuareeltas lukenu atsalea hoito-ohjeit Cheri plokist Autuas olo. Siin Cheri kyseli hoito-ohjeit ja sai kommenteis hyviä vihjeit: kalkiton vesi, upotuskastelu, tasane kosteus. Jos ny vähä paremmi tämä atsalea menestys.

Joka aamu mää syä annokse maustamatont jukurttii, joho pane omenahilloo. Tämä o herkullisint  omenahilloo mitä mää ole koskaa tehny. Enne en ol oikee osannu omenahilloo käyttääkää, en oikee muuhuu ko omenapiirakkaa. Tämä hillo ohjee ole lukenu viime syyskuus Leena Lumi plokist täält. Hilloo pannaa kanelitankoi ja vaniljasokerii. Ja kätevää täsä ohjees o se, et omenat kypsennettää uunis, ei tartte ol koko aja hella viäres vahtimas ko omenat kiahuu. Kannattaa pan korva taa Leena Lumi ohje.

Eikä tämä ol ainoo ruaka-ohje, jonka ole plokeist ottanu. Suvisi yks mee herkkuarkiruaka o Elina kesäkurpitsalasagne. Ussei mää ole leiponu englantilaist hedelmäkaakkuu Daisy ohjee mukkaa. Anti ruakaplokist Kunnon ruokaa sai hyvä vihjee: kasviskeittoihi kannattaa laittaa parmesaanijuustoraastet.

Oma lukus o käsityäplokit ja kaikki niitte kauniit käsityät ja silmäilo ja virikkeet ja vinkit mitä ne antaa.

Aikasemmi mää vannoi etten ikänäni men feispuukkii. No meni sit kumminki, ehkä sihe vaikutti kaks asiaa. Toine oli se, et Ruska pennut o feispuukis (!). Ainoastas Sulo täl hetkel ei ol. Hyväneaika, tartti kai sin men hee peräsäs. Toine syy oli Santoriini kirjottajaryhmä. Mää ole jo neljän syksyn ollu Santoriinil kirjottajakurssil, ja oli mukava pääst seuraamaa kurssilaiste kuulumissii. Muuto mää olsi jääny syrjää niist kuulumisist.

Feispuukkiiki o kiva seurat.  Tänämpä mää luji feispuukist, et Ruska pennut täyttää kahdeksa kuukaut. En olis muuto muistanukkaa. Onneks olkoo heil kaikil!

Tammikuu alvus tuli feispuukist siskoltani Annalt Akka-haaste:

Siin tehdää yks lihaskuntoliike 1. päivän, kaks liiket 2, päivän, kolme liiket 3. päivän. Jatketaa sihe astikka, ko toistoi o 70. Aikasemmi o ollu liikkeel äijähaaste, ja akkahaaste o sovellutus siit.

Alkuperäne ohje o tämä:

"Käy selällesi makaamaan, pane jalat koukkuun ja kädet kämmenet vastakkain rintojen korkeudelle, nosta päätä ja ylävartaloa niin ylös kuin saat jalkapohjien irtoamatta maasta. Joka päivä yksi lisää, 70 toistoon saakka. Haastetta saa jakaa vapaasti kaikillle tosi akoille! Haasteen on luonut alunperin Paula Hartikainen."

Mää aloti tämä akkahaastee tammikuu 8. päivä, ja tänpäivä ohjelmas o 34 toistoo. Emmää ol yrittänykkää tehd noist toistoi yhtpainoo, mää tee niit eris ja huilaa välis. Hyvä täs haastees o ollu se, et mun o ollu pakko kehittää annetu liikkee lisäks muitaki punnerruksii, niinko vastapainoks. Mää yritä tehd semmosii liikkeit mikkä selvästi rasittaa ja mist tuntuu oleva jottai hyätyy. Yks o se, et mää makkaa selläälläs, nosta polvet yllöös ja polje nii kovvaa faarttii ko jaksa. Alvus jo 50 polkasuu ilmaa sai mu henkästymmää.

Ny must tuntuu, et jokuset liikkeet ei ol ennää yht raskait ko alvus. Siit tullee semmone olo, et täst o jotaki hyätyy.

On se muuto hauskane asia, et jos mu siskoni Anna olis sanonu mul et su täytyy ruvet voimistelemaa, ei kyl luultavasti olis tapahtunu mittää. Olsi vaa sanonu et nii varmaa tarttis, mutten olis osannu alottaa. Mukko hän välitti tämmese yleise haastee, josa oli esitetty yks ainoo asia ja yks ainoo liike, ni sihe oli helpompi ottaa kii. Lopputulos oli sama: mää keksei ruvet voimistelemaa.

Jos joku tahtoo ottaa tämä akka-haastee vastaa mult, sen voi alottaa vaik tänäpä, huamen tai ylihuamen. Tai seuraava viiko maanantain. Ihan millai vaa tahtoo.

Ny o ollu muutaki vastapainoo: helmikuu herkutteluviikko. Yhten päivän feispookis oli puhet siit, mist saa parhaat ruuneperitortut. Yksi Mikko kehu yhdel Eijal Ekbergi torttui, jokka o nimeltäs fredrikaleivoksii. Ekbergil myydää ruuneperitorttuiki, mut ne o kostuttamattomii ja kuivii. Nämä fredrikat o kostutettui ja mehevii. Mää oti heti onkeeni ja ko oli muutaki asiaa Helsinkii, osti näit fredrikatorttui. Kyl ne oliki hyviä, vähintäs parhaast pääst, mitä ole ikänäni syäny.

Tänämpä mää trahteeraa koton itte tekemiini laskiaispullii.

Hyvvää laskiaispyhä ehtopäivää!

* * *
Tervetulloo tän, vanha tuttu, Sirpa!

Tillukkait

Pitkäst aikaa ole kutonu tillukkait. On ollu hauskaa. Tiä sit mikä siin o et kiinnostaa ko aika mont vuat o kulunu niätten tillukkait ol kutono. Mukavasti viäl kantapäänki kutomine luanas vanhaa näämää, eikä tarvinnu soittaa siskol ja kyssyy neuvvoo niinko muutama vuasi takasi.

Olisko täsä eläkkeel pääsemises ensalkuus jottai kuherruskuukausimeininkii? Ensti tuntuu nii mukavalt ol eläkkeel et monet arkisetki hommat, niinko esimerkiks tillukkaitte kutomine, saa päälles ylimääräst hohtoo.

Sikko aikaa kulluu ja tullee tottumus tähä eläkeläiselämää, ni elämä muuttuu tylsäks junnaamiseks ja arkiseks puurtamiseks?

Täl hetkel tillukkaitte kutomine käy niinko leikki.

Mul o ennestäski vanhoi lankoi ja ny ole ostanu uusii lisäks. Tekis ain kaupas miäli kattel lankahyllyi.

Kolmet näit vast o valmistunu.

Täsä o miähel saapassukiks tarkotetut.

Lankoin o Novita Nalle ja Seittämä veljest (tummasinine). Nallee o mul vanhastas jääny korjuu. Se o ohkasempaa lankaa ja uus lanka Seittämä veljest hiukka paksumpaa. Sommittelu ja raidat o ihan omast pääst ilma sen kummempaa funteeraamist.

Toiset tillukkaat tuli mul ittelleni. Lankat samoi mainittui merkkei.

Täsä viäl molemmat tillukkaat yhteiskuvas.

Mää kudoi kolmanneetki, Seittämä veljest -raitalankast. Ne matkusti Mikkelii enneko huamasi ottaa niist kuvvaa.

Parhaillas mää funteeraa mist lankoist ja kenel kutosi seuraavaks. Ehkä jostai hempeest. 

Lempijuttui - haaste Pirkolt

Viime viikol tuli haaste Pirkolt Elämää ja elämyksiä -plokist. Tehtävänäni o kertoo kymmene satunnaist lempiasiaani kuvin. Tos viäreises plokihaastekuvas o tarkennus: "Ne pienet ihanat asiat."

Tämä oli kiva mut vähä tyäläs haaste. Kuvie keksimine vei ylimääräst aikaa.


Täsä o joitai mu lempiasioitani ihan satunnaises järjästykses, ei kaikki ihan piäniikä.

Päiväkaffee

Maistuu hyvält vaik näist 1950-luvu Sointu-kupeist. Mun äitilläni oli näit pyhäkuppein mu lapsuudesani ja must ne oli kauniit ko pikkuflikkan niit katteli. Äitilt jäi muutama pariton kuppi ja tassi ja sinine sokeriaski ja kermanekka jokka mää sai äiti perintöö. Viime syksyn mää oikee reväsi ja osti Sointu-kippoi lissää niät sai koko kaffeastiasto, kaunii kaffekannunki.

Mul o suuri ja loppumatoin ihastus kauniisii kuppeihi ja kippoihi, uusii ja vanhoihi. Sävyposliiniset Sointu-kupit o Kaj Francki suunnittelemat .

Päiväunelma

Kipparakkauteni ilmenee siinäki, et mää aljoi unelmoimaa näist uusist Paratiisi Purppura -astioist heti ko ensimmäise kerra näi näit. Tätä päiväunelmaani en ol ainaka viäl pannu toimeks. Ole käyny vaa Stockmannil ihhailemas. Mää ihmetteli ko en missää mual nähny näit. Sit mul selvis et Stockmannil o yksinoikeus näihi ens suvvee astikka. Ne o Stockmanni 150-vuatisjuhlavuade tuatteit. Yks Stockmanni myyjä arvuutteli, et kyl nämä varmaa tullee Arabia ommaa myyntii myähemmi, kos on tehny kauppas nii hyvi.

Paratiisi-kippoje suunnittelija o Birger Kaipiainen, näis uusis o vaa uudet färit.

Päiväseura

Yhten päivän täl viikol mää oli ystävääni treffaamas Helsinkis. Meil o treffit ain sillo tällö ja puhellaa kuulumissii ja ihmetellää elämää. Meil o aika paljo yhteisii muistoi ko tunnetaa pikkuflikast astikka. Kuva o otettu Yyteris Poris 1950-luvul, mää ole vasemmal ja ystäväni oikeel pual. Ny me ollaa molemmat eläkeläisii ja voidaa tavat toisiimme päivisinki.

Ystävät o mahdottoma hyvvää päiväseuraa.


Päiväuni

Tänäpä pitkäst aikaa oti piänet päivänokoset. Kelpas lämmitel vanha filti al. Piänest hörvähdyksest tuli hyvä ja virkee olo.

Täsä Ruska tämäpäiväne tyylinäyte päiväunist.

Päiväkirja

Tämä plokipito o tiätysti yhdesorti päiväkirja ja mu lempiasioitani. Mut yhtläi mikä tahansa kirja jota voi lukkee vaik keskel kirkast päivää jos o eläkkeel niinko mää ny.  Enne tämmene oli harvinaist herkkuu.

Päivätyä

Esimerkiks tillukkaitte tai saapassukkie kutomine.

Päiväherkku

Niinko ny vaik jäätälö joka ain o ollu mu suuri heikkouteni. Tätä Aino-tyrnijätskii en kyl ol viäl maistanu. Tekis miäli. Kuva o otettu mainoksest.

Päiväretki

Päiväretket o mukavii. Eilä me tehtii päiväretki Espoo Tyäväjeopisto Nikkariverstaal. Poistettii lakat vanhast tummuneest mäntykirjotuspöydäst. Mää ole se ostanu kahdelkympil Huutonetist.

Miäs hijo pöytälevy ja mää jallaat.

Pöydä pääline o menny kamalaks ko mää ole pitäny siin höyrysilitysrautaa joka o valuttanu vet pöydä pääl.



Täsä mu eiline verstaani, pöydäjalka kii hyöläpenkis.

Just sopiva retkikohde ja homma meil yhdeks päiväks. Mää meinaa tämä jälkee josaki vaihees petsat ja lakat pöydä. Pöytälevy tarttee maalat ko kastuneest kohdast tuli lastulevy viilu läpitte.

Päivävalo

joka täst kuvast tykkänäs puuttuu. Ainoastas punane kasvivalo yrittää kituliaasti valast piänii sinisalvia taimii ja parrii murati alkuu.

Suvipäivä

Suvipäivät o sulosii. Suvipäivät o lempiasioit. Niit taas pikkuhiljaa aljetaa vartoomaa. 

Liikuttavat läksiäiset

Eilispäivän mu tyäpaikallani juatii päiväkaffeet minu ja yhde tyäkaverini eläkkeel jäämise kunniaks. Sai osakseni hyviä sanoi, halei, kauniit kukat ja lahjoi. Mu kissainnostukseni o tunnetuu ja kai sen tähde yks saamistani lahjoist oli hiano kissakassi. Kuulemma saa ottaa olalles ja toimittaa piänii asioit.

Meit pois lähtevii haastateltii ja kyseltii menneist reilust 33 vuadest. Muummuas et mitä hiljast tiatoo me ny viädää mennesämme, mitä olis pitäny meilt osat kysel. Mää vastasi, et ole ollu aika epänormaali kauvva yhdel tyämaal, niät tekee ehkä hyvvääki, jos tätä vanhaa painolastii voidaa hiukka keventää.

Oli kyl oikee sopeva eläkkeel jäämine. Jäi hyvä miäli, kiitolline ja syvästi tyytyväine olo. Mukavaa jääd eläkkeel ja mukavaa viäl eläkeläisenäki poikkeil tyämaal, tai siis enttisel tyämaal, jos huvittaa.  Sin Raamattuopistol voi men pyhänäki, kirkommenoihi ja päiväruuvvaal. Ne kirkonmenot tullee kyl radiostaki (Radio Deist) joka pyhä kello 11. Kuuluvuus o melkei joka pual Suames.

Viime yän mää nukui kello ympäri. Mahtoko joku taakka tipahtaa harteilt ko tuli nii hyvä uni.

Minust tuntuu niinko alkas joku toine lapsuus: saa leikkii vaa kaikki päivät. 

Pyhäporinaa

On tullu mukavii tunnustuksii ja haasteit plokiystävilt kolmi kappalei. Täl kerttaa tää onki ny pyhäporinaa ko kerra o pyhäpäivä.

Pionihulluutta ja puutarhaunelmia -ploki Tiinalt o tullu Kaunis ploki -tunnustus.

Kiitos, Tiina!

Tunnustukse saaja kuuluu kiittää asiaakuuluvasti tunnustukse antajaa ja kertoo kahdeksa asiaa ittestäs ja antaa tunnutus ettiiippäi.

Kahdeksa asiaa:
1. Synnynnäisesti ruskee tukka.
2. Siniharmaat silmät.
4. Lyhytkasvune.
5. Tukevahko.
6. Sivilisääty naimisis (ei lapsii).
7. Harrastukset: elämä.
8. Nautinto: hyvät yäunet ja hittaat aamut.

Samase ploki Pionihulluutta ja puutarhaunelmia Tiinalt tuli koht perrää toinenki kiva haaste. Sihe kuuluu ykstoist puutarha-aiheist  kysymys. Niihi vastataa ja sit keksitää uudet 11 kysymyst ja annetaa ne ettiippäi.

Kiitos, Tiina, tästäki haasteest ja kysymyksist!

1. Kaikkien aikojen paras puutarhaohjelma?
Ehkä parast o ollu käynti Kultarannas joskus kauvvat ajat takasi. Äitini oli ilmottanu ittes ja minu kotiseuturetkel Porist Kultarantaa. Mää oli sillo suvilystil äitini tykön Poris. Kultarannas oli opas esittelemäs puutarhaa. Voimakkaasti o jostaisyyst jääny miäleeni komiat kukostavat sinisarjat. Joskus myähemmi yriti kassoottaa sinisarjoi parvekkeellani mut ei luanannu. Tämä ei siis ollu televisio-ohjelma. Parast televisio-ohjelmaa en ossaa nimet.

2. Luottotaimistosi?
Täsä mul ei ol suurt kokemust. Mää ole tilannu planttui Viherpeukaloist ja Kauppilast ja käyny paika pääl Tertu perennois Koskel. Siält Tertu perennoist osti muutama hiatalilja, paratiisililja ja peittokuljenpolve plantu.  Ne o menestyny hyvi.

3. Oletko innostuneempi puuvartisista vai perennoista?
Varmaanki perennoist mut kyl pensaat ja puutki o mul mialuisii. Niil o ehkä vaikeempi löytää paikkaa.

4. Kuulutko johonkin puutarhaseuraan tms:een?
En kuulu.

5. Kuka on puutarhaguru, jonka kätten jäljet/filosofia on tehnyt sinuun vaikutuksen?
Varmaa mu lapsuudestani mee naapuri täti Aune Kaanaa, joka oli puutarhaihmine ja tykkäs kauniist kukist. Hän teki minnuu jo lapsen vaikutukse.

6. Mikä on parasta talvisessa puutarhassasi?
Lumipeite, jokka pittää kasvit suajas.

7. Onnistutko kylvöissä ja taimien esikasvatuksessa?
En ol aikaihmisen kokkeillu ko ainoastas viime kevvään. Sillo onnistui yli odotuste. Kaikki ei silti itäny eikä kaikki plantut menestyny.

8. Löytyykö puutarhastasi hedelmäpuu tai useampi?
Oikeastas puutarha ei ol minu. Miähelläni o käyttöoikeus kototalloos ja sen pihapiirii. Se piha o minu hoito- ja adoptiopuutarhani. Yhtää hedelmäpuut en itte ol sin istuttanu mut siäl kassoo yks nuari omenapuu ja viis oikeee vanhaa. Nuari omenapuu o valkeekuulas, vanhoist yks o antonovka, muit lajikkeit en tunne.

9. Entäpä jonkinlainen vesiaihe tai oletko aikeissa tehdä/hankkia sellaisen?
Tämä adoptiopuutarha o monie mahdollisuuksie ihmemaa. Puutarha eli piha peräl o sauna, joka täl hetkel ei ol käyttökunnos. Sauna takan o iso oja. Siihe laskee kaks luannolähdet ja se o laajennettu lammeks sauna kohdal. Miäheni äiti o haaveillu aikoinas saunalammest, ja se lampi o häne tahdostas kaivettu. Mää en ol koskaa hänt edes nähny. Hän o istuttanu lamme rannal sinisii kurjemiakkoi ja vaaleepunasii suapayrttei, jokka o vuaskymmenet ilma hoitoo pysyny henkis siäl heinikos. Lampi o rämettyny ja hoppeepaju se rannal o melkei kumos. Nuari polvi (he täl hetkel omistaa se paika) haaveilee, et sauna kunnostettas ja lampi ruapattas sikko päärakennus o maalattu. Oikee miälelläni ja innoisani mää osallistusi tähä vesiaihee eli lamme ja sen ympärystä kunnostuksee.

10. Oletko valmis näkemään vaivaa jonkin tietyn kasvin vuoksi (esim. talvisuojaus) eli kokeiletko arempiakin kasveja vai hyväksytkö puutarhaasi vain ns. varmoja menestyjiä?
Ole kyl. Oikee miälelläni kokkeile. Viime suven istuti kerria-nimise pensaa, jota yriti vuarat havuoksil syksyl. Mää ymmärsi, et se tarttee talvisuajaa. Ny jännää, milt se kevvääl näyttää.

11. Selkeää ja modernia vai rönsyävänhallittua kaaosta?
Tämä mu puutarhani o vanha maalaistalo pualvilli piha. Ei moderni ja selkee sovi sin.

Ja sit mu omat kysymykseni annettavaks ettiippäi niil jokka tahtoo. Taida kirjottaa nämät kirjakiälel ni o helpompi kopsat, jos joku teist näit täält sattus ottamaa:

1. Mitä puutarhaasi kuuluu (parveke, kukkapenkki tai kukkapenkkejä, pieni tai iso piha, kasvihuone, kasvimaa, muuta)?
2. Kasvaako puutarhassasi kesäkukkia? Ja jos kasvaa niin mitä?
3. Millaisia kokemuksia sinulla on daalioista?
4. Onko sinulla kukka- vai hyötypuutarha? Jos molemmat niin missä suhteessa?
5. Onko puutarhanpitosi työtä ja puurtamista vai voitko myös levätä ja oleskella puutarhassasi tekemättä mitään sen hyväksi?
6. Oletko koskaan pitänyt puutarhajuhlia tai haaveillut sellaisista?
7. Mikä on ensimmäinen kasvi, jonka olet hankkinut puutarhaasi?
8. Mitä kasvia tai kasveja et haluaisi?
9. Kuinka pitkä puutarhaura sinulla on takanasi?
10. Miten suojaat puutarhasi tuholaisia vastaan?
11. Mitä haaveita sinulla on puutarhasi varalle?

Kolmas tunnustus tuli Junnun elämää maaseudulta -ploki Tanskult.

Lämmin kiitos, Tansku - ja Junnu!

Tunnustuksel o nämä säännöt:

1.Kiitä tunnustuksen antajaa ja linkitä bloggaaja,joka antoi tunnustuksen sinulle.
2. Valitse viisi ihanaa ( alle 200 lukijan ) blogia,joille haluat tunnustuksen antaa ja kerro se jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3.Toivo, että ihmiset joille tunnustuksen jätit, jakavat sen eteenpäin.

Must o näyttäny, et ny nämä kaikki tunnustukset ja haasteet o kiärrelly plokeis, ja mää toivonki, et ne jokka tahtoo, ottaa itte mult:
1) Kaunis Blogi -tunnustukse ja kertoo kahdeksa asiaa ittestäs,
2) 11 puutarhakysymyst ja vastaa niihi ja keksii taas 11 uut puutarha-aiheist kysymyst,
3) ja/tai tämä sydäntunnustukse jota voi antaa ettiippäi muil. 

Olkaas hyvät!

Lomakkeel

Joskus ihmine sekkoo puhheisas ja sevottaa sanat. Mää puhui puhelimes yhde ystäväni kans ja selliiti et mää ole jäämäs lomakkeel. Tarkoti et ole lomal ja koht pualii eläkkeel.

Ihanat villalankat huutaa: Kudo meit tillukkaiks tai vanttuiks! 

Lomakelaisel o täl viikol ollu muuto mukavaa mut välil tuppaa tulemaa kumma stressi. Aamusti mää funteeraa et kattosinko aamutelevisioo, kutosinko tillukkait, istusinko vaa kissa sylys (nämä kolme tekemist vois yhdistääki), mensinkö siivoomaa kissa santalaatiko, avvaisinko tiatokonnee, silittäisinko pyykkii, soittasinko yhdel ystävälleni, lukisinko kirjaa, lähtisinko Selloo ostamaa lisävalloo sinisalvia plantuilleni, leiposinko hedelmäkaakkuu ens viikovaihtee viarait varte, pansinko orkideat likkoomaa. Kaikki ihan mukavaa hommaa, mut mitä mää tee ja mis järjästykses. 

Tyäs o sentää ain jokku aikataulut ja määräajat ja tullee pyyntöi ja kysymyksii jokka vaatii heti vastaamist ja tekemist. Koton ei ol viäl jäsentyny aikataulut eikä ol pakko tehd yhtikäs mittää. 

No, tänä aamusti kyl oli hiukka helpompaa ko ihan ensimmäitteeks käytii miähe kans ottamas influenssarokotukset. Siin oli aikatauluu meil ko piikkitäti vastaaotto oli terveysasemal kahdeksa ja kymmene välil.   

Aamusti o hauskaa herät jo kahdeksa aikaa, nauttii kaikes rauhas aamukaffeet ja käynnistyy hittaasti. Ehtoosti taas mää ihmettele, kui vähä yhdes päiväs kerkee tekemää mittää. Jos tekkee jottai, ei muut tekemiset edisty lainka. Päivät kulluu hukkaa. Pelkästää yhde vaivase appelssiini kuarimissee ja syämisee kulluu julmetusti aikaa. Jos kuarii appelssiini, siin välis ei kerkee tekemää mittää muut, esimerkiks siivoomaa kissa santalooraa. 

Mehukkaat appelssiinit vaatii: Kuari meit! Syä meit!

Ilmeisesti vaihtoehtoje määrä ja valinna vapaus tuattaa paineit. 

Tänämpä mää kumminki tei kapina. Aikani arvoi  miälesäni, et mitä mää seuraavaks tekisi ja päätinki ette tee yhtää mittää. En ainakaa mittää siit top 10 -listastani. Mihe ihmeesee mu sitä aikaa tarttis säästää? En kyl kuarinu edes sitä vaivast appelssiinii. Istui karmitoolis ja oti mukava asenno. Sit lähdinki yllättäi träffäämää yht naapurii. 

Tuli kottii ja avasi tiatokonnee. Ja täsä ny ollaa, tuli yks arkiporina. Enkä edes päättäny. 

Ruska näyttää esimerkkii: "Mä en stressaa - mä en kuori appelsiineja enkä neulo sukkia!"

Hyppiväiset

Noni. Vihdoviime mää pääse näi pitkäl et ruppee postaamaa. Arkiporinaa oikee kaivattiinki jo, feispuukis. Ompas se hianoo, et oikee varrotaa porinoit.

Mää ole vaa nii nauttinu täst eläkkeel olo ideast ja siit ettei ol pakollissii velvollisuuksii. Silti meil o ollu kello soimas jopa viikovaihteesaki kahdeksalt aamusti. Must o äkkii alkanu tuntumaa, ettei siit mittää tul, jos päivis ei ol mittää rytmii eikä ryhtii.

Lisäks mää ole viäläki ihan vapaehtosesti travannu tyämaallani harvase päivä. Vaikken muut ni ole plokannu sin jättämiini paperikasoi ja heittäny vanhoi papereit menemää - ja muistellu menneit. Ja sit samal reissul voi syädäkki enttiste mukavai tyäkavereitte kans ja kuulustel hee lennokkait juttujas. Tuntuu kivalt sannoo sit pari tunni pääst siäl tyämaal taas et: "Hei sit, mää mene ny."

Ei ei, älkää luulkokkaa. Ei täsä ol mee Ruska-kissamme. Tämä kissafröökynä o Ruska pentu Mesimarja eli Mesi (Pinkkitassun Dorothy). Mää ajatteli tästäki kuvast taas, et tämä Mesi o ilmetty emos. Mut tarkemmas vertailus tuli hiukka toisellaisii ajatuksii.

Ja täsä taas o nämä veijjarit Minni (Pinkkitassun Diana) ja Didi (Pinkkitassun Dionysos).

Nämät kuvat o imuroitu feispookist. Eikä edes luppaa erikses ol kysytty. Ruska kolme pentuu, Mesi, Didi ja Minni o nimittäi feispuukis. Taik siis tarkemmi sanottun hee emäntäs. Yks pennuist, Sulo, puuttuu siält, ainaki toistaseks. Ja puuttuu isä Sinfoniaki.

Mää oli vannonu etten ikän men feispuukkii, ko yhdes plokis o ihan tarpeeks. Mukko nää Ruska pennutki oli siäl, ni täyty ihan niitte tähde men. Ja hauskaa siäl feispuukis o ollu, kaikemmoist, vaikken läheskää kaikkii juttui ymmärräkkää. Pinkkitassu kissaisäntä sano, et tämä Dee-pentue o häne ensimmäine feispuukkipentuees ja o syntyny "feispuukkiyhteisö": "Pinkkitassu Dee-pennut". Kuulostipas hianolt. Joku kyl huamas, et kissaisännä olis tarvinnu asettaa Sulonki myyntiehdoks, et hän mennee feispuukkii. Hianoo mul et ole voinu seurat näitte kissapentuje elämää uusis kodoisas.

No, kyl siäl feispuukis paljo muutaki tiätysti on ko näit kissakavereit.

Vertailu vuaks pannaa tähe ny Ruskaki kaapi pääl kököttämmää. Yks yhteine piirre näis ainaki on: nää o kaapipäällys- ja katorrajakissoi.

Ainaki se ero täst näkkyy Ruska ja Mesi välil, et Ruskal näyttäs oleva isommat korvat ja Mesil piänemmät ja mu miälestäni nätemmät. Olisko noil Didil ja Minnilläkki piänemmät korvat ko emollas? Nuaret kissat o siit kivoi, et niil kassoo ensimmäittees täytee mittaas korvalehdet, häntä ja käpälät. Ja pää ja kroppa muuto kehittyy hittaammi.

Mul o ollu yks ihan uus lyhytaikane eläkeposti. Mää ole käyny kissavahtin, niinko siis catsitterin. Ihan kunnia-asia mul o ollu käyd seurustelemas Misu kans. Hän o yli 19 vuade vanha. Hän ei ol feispuukis.

Misu hoitaa erinomasesti ittes, turkki o ilmava ja hyväs kunnos. Ja santalooral hän käy kans hianosti, niinko on ain pruukannu. Misu assuu Kauniaisis ja on minu ensimmäise kotikissani, rakkaa Sohvini, pentu. Mää muista niinko eilise päivä ko Misu ja kolme muut pentuu synty 14.12.1993. Kukkaa muut siit pesueest ei ol ollu näi pitkäikkäisii ja terveit ko Misu. Kyl hälläki jo vanhuude vaivoi o, munuvaiste vajaatoiminta ainaki ja huano kuulo ja eläinlääkäri mukkaa kuulemma nivelrikkoo.

Vanhal kissal o hiukka väsyne katse. Ja on vissii muutonki väsyny olo. Nuaret kissat o ihan toisemmoisii, kirkassilmäsii, uteliat, touhuu ja elämäilloo pursuvaisii, hyppiväisii ja riahakkait. Mut kyl tämäki vanhus ketterästi kööki tiskipöydäl hypähtää. Ei vois köpöttelijäks nimittää.

Misu isäntäväki o ollu matkal ja sentähde mää kävi hänt hoitamas. Pani ruakaa ja juamaa framil, siivosi santaloora ja seurusteli häne kansas. Aika kuuroks Misu o tullu, ei kerttaakaa heränny unistas siihe, ko mää, viaras ihmine, tuli huushollii. Ussei hän nukku sauna lavol. Mää meni herättämmää. Mukko hän virkos, kyl hänest vauhtiiki lähti. Hän hyppäs niinko höyhen lavo kaitee pääl kraappimaa. Siit kaiteest näki et se oli ennenki saanu kissalt kynsikäsittellyy. Ko mää meni yläkertaa, Misu suihkasi peräs niät krihaus vaa kävi, ketterästi ja virkosesti.

Lopuks me ain seurusteltii. Mää istui keinustoolis ja oti Misu syllyyni, tai hän hyppäs itteki syllyy. Hän nautti kauheesti krapsutuksest, silityksest ja turki harjaamisest.

Usiampin päivin Misu jäi kattelemmaa klasist pihal. Mää lähdi menemää ja heiluti häl: "Hei sit, Misu!"

Ny ole pikkuhiljaa opetellu eläkeläiseks ja nauttinu kauheesti ajatuksest. Virallisesti ole ny vast lomal ja eläke alkaa huhtikuu alvus. Yks piäni hommaki o viäl jälliil, jota mää jatka tämä vuade aja palkkiotoimisesti, vaik olenki eläkkeel. On lempee eläkkeel jäämine.

Ilmarise eläkepäätös tuli yhdes viikos. Perjantain läheti hakemukse postis ja seuraavan perjantain postiluukust putos vastaus. Ny o vilahtanu viikko enkä ol päivittäny plokiani enkä edes kattellu muitte plokei. Tiä sit mist johtuu. Ehkä siit et eläkkeel o lepposaa. Tai sit nii kiirut ettei kerkee. Ei näi äkkii voi viäl sannoo.

Ai ni. Lukijalooraa o ilmestyny uusii ihanii ihmisii, Anneli S, Tarja T ja Pico. Lämpimästi tervetulloo teil. 

Kissakoristeine joulukuusi

Joulukimppu o kaunis viäl loppiaisen ja kuihtuneenaki. Tilattu ja hajettu
floristimestari Pirjo Kopilt enne jouluu. 

Tänä joulun meil oli pitkäst aikaa joulukuusi, ihan ilone yllätys mul loppui lopuks. Minul yleensä riittää joulukuuseks joulukukat enkä ol kovi hanakka ehdottammaa et hankittais joulukuusi. Tänä joulun miäs oli mult kysymäti tuanu joulukuuse mailt. Hän kanto se sisäl ja laitto valmiiks kuusekynttilät. Mää sai koristel.

Ruska katteli sitä kuusekoristelluu ja villiinty ihan riahakkaaks mut jostai kumma syyst tyyty leikkimää omie lelujes kans. Tämä oliki ensimmäine joulukuusi Ruska elämäs. Kaks kuusetoint jouluu häl o ollu tätä enne.

Vast ko joulukuusi o ollu kauvvemma, Ruska o tutustunu siihe ja alkanu käymää se kimppuu. Näyttäs silt, et hän pruuvvaa milt tuntus ol joulukuusekoristeen.

Vähä näytti Ruskaa hämmentävä ko yleensä hänt komennettaa poispoispoispois kuuse kimpust ja sit yhtäkkii yllytettää kuusekoristeeks ja ruvetaa ottamaa kuvia.

Kuusi o kumminki viäl pysyny pystös. Mää ole itteki nauttinu kuuse kattelemisest. Tänä joulun kuusi sai seime lapse, lasipalloje, -käpyje, enkeleitte, tonttuje, lintuje ja kultanauhohe lisäks yhde klasise kissakoristuksenki.

Kuusekynttilöihi tiivistyy koko elämähistoria, ko nämä muistuttaa lapsuude kodost, matkoist, ystävist, sisarist ja hee lapsistas ja yleensä eri elämävaiheist misä näit o hankittu. 

Lopuks kuva jouluruusustani. Sitä ja muutamii pelakuit varte mää ole pitäny yht huanet viileempän ko muit. Jos ne sais selviimää henkis lopputalve ja kevvää ylitte. 

Identiteettihäiriö? Talvi vai suvi?

Mul meinas tänäpä iskee lamaannus. Oli niinko kurraa kuallu kuttu. Olisko ollu joku ohimenevä identiteettihäiriö. Mitä mää ny oikee tekisi. Ei mikkää huvit. Ei käsitöitte tekemine, ei lukemine, ei kirjottamine, ei toiste plokie lukemine, ei huushollihommat, ei ruuvvaalaitto. Sitäpaitsi me miähe kans käytii kaupas ja samal poikettii Hespurkeris syämäs ruvishampurilaiset. Siin oli mee tämä päivä pääruaka.

Sit mää virkosi ja virkistyi ko huamasi et olim mää sentää kiikuttanu omakätisesti Kela toimistoo se eläkehakemukseni. Ny mul o pitkä loma enne eläkkee virallist alkamist. On se eläkehakemukse jättämine sevvert tärkee asia mu elämäsäni ettei sinä päivän muut tartte tehdäkkää - eikä tapahtuu.

Mut olim mää tehny yhde toisenki tärkee asia. Kylväny tämä kevvää ensimmäiset siämeneet multaa. Ihan luannikkaasti lipsahti: "tämä kevvää". Kyl mu miälestäni kevät alkaa sinä päivän ko ruvetaa kylvämää.

Sinisalvia "Blue Angel".

Tänäpä kauppareissul osti ensimmäise satsi kylvömultaa ja kylvi sihe pussillise sinisalvioitte siämenii ("Blue Angel"), samoi mitä kylvi viime vuannaki.

Näitte esikasvatus onnistu viime vuan yli toiveitteni. Siämeneet iti hyvi ja tuli hyviä planttui. Mut suvi ei ollu hyvä. Varsinkaa ei alottelijal. Ilmat oli viileet ja märräät.

Sinisalviat alko kukostaa vast syyskuus. Sillo mää näi niit just ja just kiiruumma kaupal viikovaihteis.

Siämenpussi kyljes sanotaa, et nämä kylvetää tammi-maaliskuus. Viime vuan tuli kylvettyy nää vast maaliskuus. Ny mää ajatteli alottaa jo aikasemmi. Viime vuade kasvatusolosuhteet oli paljo paremmat ko siämeet sai ittää ja kasot isois valoisis tilois mu tyämaallani. Ny mää koita millai luanaa koto-olois.

Just lui yhde siämenkaupa nettisivuilt, et sinisalvia tekkee juurimukuloit, jokka voidaa talvettaa. Hmm. Täytyy pan korva taa. Harmi ko en viime vuan tiätäny.

Ei ol muuto joulukaa viäl ohitte. Meil o joulukuusiki viäl täydes tällinkis ja silti vaa puhutaa jo kevvääst.

Jouluks miäs oli ostanu mul kaunii jouluruusu. Kukat o jo kuihtunu mut jouluruusu o muute onneks hyvi virkose näkköine. Lykänny uusii vihriäisii lehtiiki. Jouluruusu kertoo kummastaki: joulust ja kevvääst.