ADVENTTIKALENTERI 16/24
Kuallumeri o Välimere pintaa alempan ja maapallo kaikist matalempi paikka. Tunnelma Kualleelmerel oli erikoine. Vesi oli rasvatyyni, takan olevat vuaret häämötti vaaleepunasin. Näytti silt et koko maisema olis koht haihtumaisillas ilmaa.
Etukättee varotettii, et Kualleesmeres ei varsinaisesti saa lähtee uimaa eikä missää tapaukses saa sukeltaa eikä präiskii vettä. Ja jos niälee sitä vettä, siit seuraa lääkärireissu ko vesi o nii sualapitost, et se sevottaa elimistö sualatasapaino. Alue joho oli lupa men, oli erotettu puameil.
En ollu erityisemmi kellumistuulel mut sit pääti et täytyy ton ny men ko kerra tähe astikka ole tullu. Puji uimapuvu päälläni ja kahlasi vyätäröö myäte vettee ja aljoi kellumaa selläälläni.
Ko yriti noust takasi pystyasentoo, ei tullu mittää. En saanu jalkoi pohjaa enkä päässy pystöö, vede kannatus oli nii voimakas. Mää oli niinko korkki, vede armoil. Meinas tul paniikki ja mää aljoi präiskimää vaik just oli kiälletty.
Ei siin muu auttanu ko melloo itteni rantaa päi. Vast ko takapuali osu tukevasti pohjaa, mää pääsi yls vedest. Huh! Ei se kovi rentouttava kokemus ollu tämmesel vesipelkosel ihmisel.
Seuraavaks asiaa kuuluu kokovartalomutanaamio, ja määki levitteli itteeni mustaa muttaa ylt ympäri. Ja sit piäne aja pääst suihkuu putsaamaa muda pois. Seuraavan oli pulahdus lämpimää rikkivesipaljuu. Vesi oli 38-asteist, tuntu ensti ihan kuumalt. Yht kelluttavvaa täälläki oli mut isos paljus oli nii paljo kaiteit, et pysty pitämää ittes pystös. Vedes sai ol korkeintas 15 minuuttii. Kuulemma pitempi aika olis voinu ol haitallist esim. sydämel. Se rikkivesikylpy mu miälestäni oli kaikist ihanempi kokemus siäl Kualleelmerel.
Kaike tämä päätteeks ja suihkuskäymise jälkee sai istuu ja käyd kaffeel ja ostaa tuliaisii jos tykkäs.
Bongasi mää kissojaki. Täsä o yks Kualleemere kissa. Siniharmaa turkki ja kauniit vihriäiset silmät. Ko ain mää kuvasi kissoi, yks matkakaveri sano, et jos hän olis minu kissani, hän olis ihan loukkaantunu ko koko aja mää ota kuvia viaraist kissoist.
Oma retkeni jäi rannalta katselemiseen, mutta prinssipuoliso kävi kellumassa, reissusta on jo vuosiavuosia. Mutta muistot kertautuu siun matkakertomuksesi myötä, kiitos.
VastaaPoistaMuistoi o ain kiva kerrat ja verestää jos voi jakkaa niit toiste kans. Minnuuki vähä harmittaa, ko miäs ei ollu kokemas näit samoi matkakokemuksii eikä void yhdes niit muistel.
PoistaIhan mahtavia kokemuksia. Jotakin ehkä samansuuntaista, kun itse koin snorklatessani hieman peloissani värikkäitä kaloja eka kertaa Punaisessa meressä. Luonto on armoton järjestäessään meille ylläreitä. Hyvin selvisit ja onneksi pehvas kosketti pohjaan niin pian. Ihana kukallisen kirjava uikkari sulla! Tuonne voisin lähteä heti tästä nyt!
VastaaPoistaMää osti tämä uimapuvu tätä matkaa varte ko entine hajos Santoriinil. Harkitti ensti et täytysko ostaa yksfärine musta tai tummasinine "hoikentava" malli. Mut sit pääti etten välit siit näytänko muitte miälest lihavalt vai lihavammalt. Mää tykkäsi vaaleeturkoosit uimapuvust josa oli isoi kirkkait kukkasii ja osti sen.
PoistaOnneksi uskaltauduit mereen ja rikkikylpyyn. Varmasti teki hyvää.
VastaaPoistaEi passaa Ruskalle kertoa tuosta vieraiden kissojen kuvaamisesta. Ettei vaan loukkaantuisi...
Onneks, sillai määki ny ajattele. En ol kertonu Ruskal...
PoistaOlipas kokemus, mutta tuli tehtyä! Ei tarvitse sitten harmistella jälkikäteen. Hauskaa, kun löysit sieltäkin kissan kuvattavaksi :)
VastaaPoistaSiäl oli usiampiiki kissoi ja kuvasi niitäki. Jossen olis ollu kellumas Kualleesmeres, en tiätäs, milt tuntuu on korkki joka ei pääs pohjaa vaik mitä tekis.
PoistaHyvä, että menit kellumaan. Kaikesta huolimatta, nyt se on tehty!
VastaaPoistaNii ja ny saa muistel ja ol tyytyväine! Ja vähä ylpeeki.
PoistaMinäkin kuvaan aina kissoja. Viime matkoilla niitä on ollut vähän tai ei ollenkaan.
VastaaPoistaVaikkei mul olis kissaa, mää silti ottasi kuvia kissoist, ehkä viäl enämpi jos ei olis ommaa. Mun viime matkoillani niit o ollu kohtalaise paljo.
PoistaVoi miten kaunis kissa! Sillä on korvatupsutkin.
VastaaPoistaAika jännä kokemus tuo Kuollutmeri. Kyllähän minustakin sinne pitää mennä jos sinne asti kerta menee, ei tiedä tuleeko uudestaan ikinä matkustettua juuri sinne. Kuulostaa tosi kivalta kaikki tuo mutaplutaus ja etenkin lämpimissä vesissä plutailu - aah! Täällä pyryn keskellä siitä voi vain unelmoida. Ja minusta vesi on Suomessa liian kylmää kesälläkin, tuollainen 38 astetta saattaisi olla sopiva ;-)
Mää ole kyl ihan sammaa miält. Mää en tykkää kylmist vesist ja harvo Suames o tarpeeks lämmint suvellakkaa, niinkos sanot. Täl matkallani mää opei, et 28-38-asteine vesi o sopivaa.
PoistaTokihan Kuolleeseen mereen pitää mennä käymään kun on paikkakunnalle sattunut. Ainakaan siihen ei ole helppo hukkua :) Tuolla näyttää olevan toinen toistaan kauniimpia kissoja, mutta tuskin Ruska tykkää huonoa vaikka niitä kuvailitkin.
VastaaPoistaMää en ol kyl kertonu mittää Ruskal... Kissat yleensä on kauniit, toine toistas kauniimpii.
PoistaHukkuu ton ei kyl ol helppoo, aikamoine suaritus, jos toho sualavettee onnistus hukkumaa. Mut sairastuu tai peräti kual voi, jos mennee niälemää vettä.
Kiva, että kuitenkin uskalsit ja selvisit.
VastaaPoista" Ei tarvi vanhainkodissa valehdella", kun on kaikenlaista kokenut. (mielilausahdukseni ;)
Mut jos mää vaik vanhaikodis sit sevontanki kaikki vedet misä ole ikänäni uinu. Ja kerro kaikil et siäl Kokemäejoe rannas misä mää kävi lapsen uimas, siäl oli kauhee lämmi vesi, ainaki 28 astet, ja siäl oli pusukaloi, jokka näykki jännästi jalkoi. Ja sit siäl Yyteri sannoil meres taas - se oli toine lapsuude uimapaikkani - siäl oli ihana turkoosi ja läpinäkyvä vesi ja nii sualane, et siäl pysy ain pinnal. Ei ollu mittää hukkumise vaaraa eikä lastenkaa uimist tarvinnu aikuiste vahtii. Ko kaikki oli siäl ihan synnynnäisii uimaret ja pysy pinnal ensi yrittämält.
PoistaEi se Kuollut meri tosiaankaan mikään varsinainen uintipaikka ole, mutta tokihan se on pakko kokea, kun sinne asti menee!
VastaaPoistaEipä ole munkaan tullut sen ekan kerran jälkeen mentyä uudelleen...
Tuo Sahne on paljon miellyttävämpi paikka!